sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivänä



Oman äidin kanssa vietettiin eilen mökillä Äitienpäivää. Tehtiin pihan keväisiä siivoustöitä, syötiin savulohta ja uusia perunoita tillin kanssa sekä keväinen salaatti. Hurjan hyvää <3

Vein äidilleni kukkia ja yrttejä parekelaatikkoon istutettavaksi kaupunkiin. Neilikkaa ja lobelioita sekä ison vaaleanpunaisen terassihortensian.




Rakastan sanaa Äiti, etenkin omien poikieni sanomana. Äiti, mamma, mama, äippä.

Äitiyden hurma ei ole rapistunut vuosien varrella poiken varttuessa mihinkään. Toteutus vaan on muuttunut.  Nykyinen äitiys on sivussa katsomista, kun nuoret miehet levittävät siipiään elämässä ja kompastelevat sen kivikoissa . Valitsevat oikein ja väärin, valitsevat itselleen. Onnistuvat ja iloitsevat onneaan. Enää ei tarvita aina äitiä lohduttamaan ja laastaria laittamaan. Onneksi vielä joskus saa sitäkin tehdä.




Äitiys on minussa hyvin vahva ja alkukantainen voima. Jota olen joutunut hillitsemäänkin, mutta koskaan en kyseenalaistamaan sen olemassaoloa.

Molemmat poikani ovat hyvin erilaisia keskenään. Tähänastinen elämä  on opettanut minua molempien poikieni kanssa kompromisseihin ja hyväksyntäänkin. Etenkin asioissa joissa toimisin toisella tapaa. Luopumaan äidin roolista jolla on alaikäisiä lapsia, antamaan asioissa päätösvallan heille itselleen. Ymmärrystä olla samalla lähellä ja kaukana. Sallimista muiden ihmisten olla heitä lähempänä kuin minä olen, silti luottamaan, että olen tärkeä heille.

Uskon onnistuneeni äitiydessä, kasvatin Aviomieheni kanssa kaksi itse ajattelevaa nuorta miestä. Lämpimillä ja empaattisilla sydämillä varustettuina.
Uskon myös äitiydessä välillä horjahtaneeni harhaa uskoen yhteen ainoaan totuuteen, minun totuuteeni .Jaksamatta arjen väännöissä tarpeeksi tutkia poikien tarjoamaa mallia ajatella ja toimia. Mutta ajattelen asiaa lempeästi, olenhan kuitenkin aina pykinyt tekemään parhaani, suurella  sydämellä yrittänyt opastaa ja ohjata.
Sitäkin on elämä, erehtymistä ja haparointia. Äitiyden käsikirjaa ei oltu kirjoitettu, kun sen pestin sain 22 vuotta sitten.

Aamulenkki ystävän kanssa vei meidät yhteiselle muistelolle molempien äitiyden ensihetkiin. Ihanaa, kun on ystäviä kenen kanssa on saanut aina arjen asioita, äitiyden iloja ja riemuja ruoitia. Vertaistukea aidommillaan.






Tänään meillä kokattiin äitienpäivä lounasta yhdessä koko perheen voimin. saatiin aikaiseski itsetehdyt hampurilaiset, paistettua kananmunaa ja paistettua ananasta välissä. Raikas keväinen salaatti. Herkut katettiin ulos grillinpatiolle ensimmistä kertaa tänä kesänä. Ihana hellepäivä lempeästi lämmittää kesää kohti.




Suloista Äitienpäivää kaikille <3

Mari