sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivänä



Oman äidin kanssa vietettiin eilen mökillä Äitienpäivää. Tehtiin pihan keväisiä siivoustöitä, syötiin savulohta ja uusia perunoita tillin kanssa sekä keväinen salaatti. Hurjan hyvää <3

Vein äidilleni kukkia ja yrttejä parekelaatikkoon istutettavaksi kaupunkiin. Neilikkaa ja lobelioita sekä ison vaaleanpunaisen terassihortensian.




Rakastan sanaa Äiti, etenkin omien poikieni sanomana. Äiti, mamma, mama, äippä.

Äitiyden hurma ei ole rapistunut vuosien varrella poiken varttuessa mihinkään. Toteutus vaan on muuttunut.  Nykyinen äitiys on sivussa katsomista, kun nuoret miehet levittävät siipiään elämässä ja kompastelevat sen kivikoissa . Valitsevat oikein ja väärin, valitsevat itselleen. Onnistuvat ja iloitsevat onneaan. Enää ei tarvita aina äitiä lohduttamaan ja laastaria laittamaan. Onneksi vielä joskus saa sitäkin tehdä.




Äitiys on minussa hyvin vahva ja alkukantainen voima. Jota olen joutunut hillitsemäänkin, mutta koskaan en kyseenalaistamaan sen olemassaoloa.

Molemmat poikani ovat hyvin erilaisia keskenään. Tähänastinen elämä  on opettanut minua molempien poikieni kanssa kompromisseihin ja hyväksyntäänkin. Etenkin asioissa joissa toimisin toisella tapaa. Luopumaan äidin roolista jolla on alaikäisiä lapsia, antamaan asioissa päätösvallan heille itselleen. Ymmärrystä olla samalla lähellä ja kaukana. Sallimista muiden ihmisten olla heitä lähempänä kuin minä olen, silti luottamaan, että olen tärkeä heille.

Uskon onnistuneeni äitiydessä, kasvatin Aviomieheni kanssa kaksi itse ajattelevaa nuorta miestä. Lämpimillä ja empaattisilla sydämillä varustettuina.
Uskon myös äitiydessä välillä horjahtaneeni harhaa uskoen yhteen ainoaan totuuteen, minun totuuteeni .Jaksamatta arjen väännöissä tarpeeksi tutkia poikien tarjoamaa mallia ajatella ja toimia. Mutta ajattelen asiaa lempeästi, olenhan kuitenkin aina pykinyt tekemään parhaani, suurella  sydämellä yrittänyt opastaa ja ohjata.
Sitäkin on elämä, erehtymistä ja haparointia. Äitiyden käsikirjaa ei oltu kirjoitettu, kun sen pestin sain 22 vuotta sitten.

Aamulenkki ystävän kanssa vei meidät yhteiselle muistelolle molempien äitiyden ensihetkiin. Ihanaa, kun on ystäviä kenen kanssa on saanut aina arjen asioita, äitiyden iloja ja riemuja ruoitia. Vertaistukea aidommillaan.






Tänään meillä kokattiin äitienpäivä lounasta yhdessä koko perheen voimin. saatiin aikaiseski itsetehdyt hampurilaiset, paistettua kananmunaa ja paistettua ananasta välissä. Raikas keväinen salaatti. Herkut katettiin ulos grillinpatiolle ensimmistä kertaa tänä kesänä. Ihana hellepäivä lempeästi lämmittää kesää kohti.




Suloista Äitienpäivää kaikille <3

Mari

4 kommenttia:

  1. My spouse and I absolutely love your blog and find most
    of your post's to be precisely what I'm looking for. Would you offer guest writers to
    write content in your case? I wouldn't mind composing a
    post or elaborating on a few of the subjects you write with regards to
    here. Again, awesome web site!

    VastaaPoista
  2. Great post! Keep writing such kind of information oon your site.Im really impressed by your blog.You’ve done a fantastic job.
    I will definitesly digg iit andd in my opinion suggest to my friends.

    I’m confident they’ll be benefited from this web site.
    :)

    VastaaPoista
  3. I liқe the helpful info үou supply to your articles.
    I'll bookmark youyr blog ɑnd check again right here regularly.
    І'm reɑsonably sure I wіll bee toⅼd plemty of new stufrf proper right here!
    Βest of luck ffor tһe folⅼowing!

    VastaaPoista
  4. I have been absent for some time, but now I remember why I used to
    love this blog. Thank you, I will try and check back more frequently.

    How frequently you update your web site?

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.