maanantai 17. huhtikuuta 2017

Polkujuoksijan metsänlumo



Tänä aamuna en juossut vaan ulkoilutimme kameroita aviomiehen kanssa. 
Aamun lämpötila oli pakkasella ja ilman purevuutta lisäsi luihin ja ytimiin vetelevä viima. 

Tänä aamuna olin varautunut lämpimämmällä varustuksella kuin eilen juoksuasussa. Eilen reisiä ja bebaa sai lämmitellä viltin alla koko päivän. 
Vaikka eilinenkin asu oli kerrospukeutumista ja samassa asussa voi juosta pakkasella. Silti hyinen viima Saimaalta teki omat tepposensa.



Polkujuoksu tai lenkit metsässä ovat selkesti minun jaloille sopivin alusta.
Sekä mielelle paras ja inspiroivin ympäristö. 
Metsä ja sen lumo. 
Tututkin polut näyttävät aina erilaiselta. Risteilevät polut muodostavat polkujen verkoston jossa voi eksymistä pelkäämättä seikkailla mielin määrin. 

Aikanaan juoksukoulun lenkit juostiin ystävän kanssa yhdessä metsäpolkuja pitkin (Juoksukoulu oli muutama vuosi sitten). Lähiseudun polut ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, Silti koskaan ei tule tehtyä samalaista lenkkiä. Aina polku vie vähän eri reittejä. Joskus jopa yllätyksellisiä.

Poluilla juostessa penikkatauti pysyy paremmin sääristä loitolla. 
Juoksukoulun aikan sain sääriäni piinaavat penikkataudin oireet kuriin. Hyvät juoksutossut, juoksutekniikka sekä asvaltilla juoksemisen välttäminen. Näillä nikseillä  pääsin eroon pitkään vaivanneesta vaivasta.






Tänä aamuna kuljimme polkuja Saimaan rannalla.
 Jää piti omaa kumisevaa ääntään. Kuten kesällä lähestyvä ukkonen kumisee ja jyryää. 
Vielä jotkut olivat uskaltutuneet pilkille. Toivottavasti pääsevät jalkoja kastelematta rantaan. 
Jää liikehtii voimakkaasti tuulen mukana.




Metsä tarjoaa mitä mielekkäimmän treenipaikan. 
Polut eivät päästä jalkoja eikä tasapainoa helpolla. Jalan pieniä lihaksi joutuu käyttämään eri tavalla eilaisissa maastoissa. Tarkkana saa olla ettei kompastu tai nyrjäytä nilkkojaan. 
Polkuja varten on omat juoksutossut. Niiden pohjat ovat   hieman isommilla urilla varustettu.
Omani ovat New Balancen. 

Kivet ja sillat ovat hyviä paikkoja vaikka punnertaa ja tehdä kehonpainolla lihaskuntoa. 
Tai lenkin päätteeksi venytellä.







Aamulenkin lopuksi aurinkokin päätti näyttäytyä puiden välistä. 
Auringon säteet kaunistavat kaiken. Jäinen ja hyinen metsäkin näytti heti lempeämmältä.


"How beautiful it is to do nothing and then rest afterward." 

Näissä tunnelmissa vielä tämän loppuloman.

With love Mari

Finnish nature gives us great opportunity for training outdoors. 
Forest walking and trail running.
And I love it.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.