Aviomies houkutteli aamulla Lammassaaren, kameroiden kera.
Nuo tuhat kertaa kolutut tutut polut, juosten sekä kävellen toivottivat meidät leppoisasti tervetullleiksi. Julman huhtikuisena ja paljaa kevätaamuna.
Kameroille oli vähän kuvattavaa, mutta ikuistin silti kylmää ja kalpeaa kevätaamua.
Hengitin syvään ja rakastin sitäkin tunnelmaa.
Mikäs oli ollessa, kun oli osannut varustua kylmään aamuun hyvällä vaatetuksella.
Kaikista upein, kuvauksellinen hetki meni sekunneissa ohi. Kamera ei kupeellani hievahtanutkaan. Viiden joutsenen majesteetillinen ylilento. Vain luja törähtävä ääni sai katseeni nousemaan juuri oikealla hetkellä taivaalle. Tämä kuva piirtyi sydämeeni. Ei kameran muistikortille.
Mitä viikonloppuna ruuaksi? Tämä kysymys pyörii usein viikolla mielessä ja ideoita säilötään koko ajan. Joskus jopa pidemmän aikaa ja toteutetaan hyviä ideoita myöhemmin.
Joskun ruuanlaitto lähtee kuvasta, jostain blogista, tai inspiroituu itsekseen keskellä ruokakauppaa.
Joskus se on näiden kaikkien yhdistelmä. Kuten tämän sunnuntain aterian synty.
Joskus se on näiden kaikkien yhdistelmä. Kuten tämän sunnuntain aterian synty.
Sunnuntairuokailulla on tärkeä sija sydämessäni.Silloin yleensä istahtaa tämä perhe yhdessä aterialle, yhdellä suloisella tyttölapsella vahvistettuna.
Tämä sunnuntairuoka on kokoelma ajatuksiin jääneitä ideoita.
Ajatus ystävän lauseesta, jolla kuvattiin gratiinin ihanuutta, Kalastajan Vaimon blogipäivitystä kanavartaista ja makean sekä tulisen maun liitosta.
Ajatus kauniisti viilutetuista Hasselbackan perunoista.
Lopullinen niitti oli kaupan hyllyllä silmiin osuneet puiset varrastikut.
Kanavartaiden marinaadiin käytin chiliä ja valkosipulia.
Jäljelle jääneistä tähteistä lähtee alkuviikon ruuat käyntiin ja eväsrasia saa täytettä.
Sydämellistä sunnuntaita kaikille!
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.