Viimeinen vapaapäivä vietettiin vanhempieni luona, meidän mökillä. Mökki on ns.kuivanmaan mökki ja on lohkaistu äitini kotitilan maista aikanaan.
Mummolani on siis vieressä ja sitä isännöi nykyään äidin serkku.
Rantaan on muutama sata metriä idyllistä tietä pitkin.
Täällä olen sanut kesiäni viettää. Seikkailla metsissä, leikkien keijuleikkejä ja uida kirkkaassa järvessä. Tai sukeltanuthan olen aina enemmän kuin uinut. Rakastin pienenä vajota silmät auki kultaisen pehmeän hiekan peittämään pohjaan ja katsella sieltä veden läpi pilviä. Siitäköhän keuhkoni on niin kehittyneet,että pystyn huutaman kuin hinaaja ;) Kun tarpeeksi teinit ärsyttää...
Täällä olen istunut tuskaiset hetket pihan marjapuskissa, keräten sankko tolkulla punaherukkaa. Meni pitkään ennenkuin suostuin pensaisiin vapaaehtoisesti. Nykyisin kerään mielelläni, jos vaan ennätän. Meillä on ainainen kilpajuoksu marjoista räksien kanssa.
Kesät tuntuivat aina pitkiltä ja kuumilta, myös nuorena aikuisena kun vapaita paljon siellä vietin. Silloin myös ystävien vanhemmilla ja poikaystäväni vanhemmilla oli mökit samisessa kylässä. Järven toisella puolen. Ristimme aikanaan paikan aurinkorannikoksi.
Voi, että monet hauskat juhannustanssit on vietetty paikkakunnan seurojentalolla. Pyöritty kaurapellossa ja tehty taikoja. Ihania muistoja.
Olen myös aikoinani vihitty paikallisessa kirkossa. Silloin nuorena, ensimmäiseen liittoni.
Paljon vietimme ystävien kanssa aikaa mökillä metsätysaikana ja muutenkin. Nautimme nuorena isolla porukalla yhdessäolosta. Pelattiin lautapelejä, saunottiin ja uitiin.
Suloisa muistoja kaikki tyyni.
Kotona tehtiin ruoka juhannusruokien rippeistä ja puolikkaat lasilliset saatiin vielä punkkuakin Aviomiehen kanssa. Toinen pojista söi hieman tiukkaa patonkia ja ihmetteli milloin se oli ostettu ;) Totesi vaan sen olevan"kovaa kuin elämä".
Arki voi taas tulla. Sulosia hetkiä on säilötty sydämeen.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.