Lauanataiaamun hiljaisuus, muut nukkuvat vielä.
Nukkuvat paljon pidempään kuin minä. Hetki itseni kanssa, ajatuksiani ajatellen.
Pyhäinpäivä, sytytän kynttilän aamupuuroni viereen.
Ajatukseni ovat niiden luona, ketkä tänä vuonna lähtivät. Nukkukaa hyvin, ihmiset täällä pärjäävät surustaan huolimatta.
Mietin myös itselleni hyvin rakkaita isovanhempia jotka kuolivat aivan liian varhan.
Näettekö sieltä jostain miten ihanan elämän olen saanut, rakentanut?
Puutarhassa on kuura käynyt. Jäätyneet lehdet putoilevat maahan, kuulen niiden rapsahdukset. Luontokin valmistuu talviuneen.
Tänäänkin, pyhäinpäivänä laji vie ja taas mennään. Poikien harkat ovat iltapäivällä. Valmistautuvat huomiseen peliin. Ajattelin niitä lähteä katsomaan ja joukkueen Äippiä tapaamaan.
Yläkerrasta kuuluu askelia. Eiliset lukion bileet toivat meille ilmeisesti yövieraita.
Hämärä mielikuva, Avioimiehen koluavan meidän makuhuoneen kaapista lisää petivehkeitä aamuyöstä. Aamupalallahan sen sitten näkee monta nuorta pöytään istahtaa. Ei hätää, lisäsin puurokattilaan vierasvaran.
Varasin paikan aamun astangatunnille, saan uuden joogamatonkin.
Nautit tästä elämästä, sen pienistä ja suurista hetkistä.
Nautin myös tuosta varustekassista, joka tuntuu olevan pysyvä sisutuselementti valkeassa olohuoneessamme.
Olkoot siinä, elämästähän se vaan kertoo.
Lauantaiaamun hiljaisuus, muut nukkuvat vielä.
Mutta pian on talo tohinaa täynnä ja sitä minä rakastan.
p.s Tänään soitan vahemmilleni ja kerron kuinka kuitenkin heitä täällä arjessani kaipaan.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.