Herään aikaiseen aamuun ja odottelen hieman Aviomiehen heräämistä jotta saisin seuraa aamulenkille. Nukkukoot, kun uni niin makealta maistuu.
Kysäisen tunnetusti aamuvirkkua ystävää, mutta aikataulut menevät meillä ristiin. Toisen ystävän tiedän haluavan tänään nukkua.
Haluan tänäkin sunnuntaina aamulenkille, Nautin niiden ainutlaatuisesta tunnelmasta Lammassaaressa. Mietin muitakin vaihtoehtoja reitille vaan lähden kameran kanssa kuitenkin sille tutulle polulle.
Sunnuntaiaamun lenkeillä tervehditään ohikulkevaa. Vaihdetaan tuntemattomien kanssa muutama sana säästä.
On leppoisaa ja välitöntä.
Muutama vauhdikas maastopyörä sujahtaa ohitseni.
Ennätin aamulla katsoa Strömsön jakson jossa värjättiin kasviväreillä lankoja. Ai miten näytti mukavalta ja miten kauniita sävyjä lankoihin tulikaan.Sitä tahtoisin
kokeilla joskus
Katselen kameranlinssin läpi luonnon värimaailmaa. Vielä on metsässä näkyvissä kaunista ja elinvoimaista vihreää sammaleessa ja heinissä.
Osa puista on jo luopunut lehdistään.Poluilla keltasen ja vihreän erisävyiset lehdet pyörivät tuulen vietävinä.
Jotkut puut ovat vielä kauniin punaisina.
Mutta lokakuun loppu lähestyy. Sen tuntee luonnosta. Kasvit ja eläimet vetäytyvät talviteloille. Luonnossa tulee pysähtynyt ja hiljainen tila. Tila ennen talvea. Marraskuu on täällä pian.
Mielessäni pohdin sen vastaanottamista, vetäydynkö alakuloiseen harmaauteen vai otanko sen vastaan lämpimästi tervetuloa toivottaen. Nautinko kaikesta suloisesta myyssäilyistä sen aikana. Sen jälkeenhän on vuoden ihanin aika tiedossa.
Kylma lokakuun tuuli puraisee posket punaiseksi. Vedän pipoa syvämmälle korvien päälle ja nostan kauluria korkeammalle.
Vielä ei tuulessa tuoksu ensimmäiset lumihiutaleet.
Kuinka sinä otat marraskuun vastaan?
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.