Hyvää neljättä adventtia!
Tapani mukaan päädyin myös tänä aamuna heräämään varhaiseen aamuun.
Pidän näistä aamuista, kun itseni seurassa saan pohtia maailman menoa.
Keitän kahvit ja siivoskelen hieman keittiötä edellisen illan jäljiltä.
Katselen ympärilleni itselleni tuttuja ja rakkaita paikkoja ja tavaroita. Keittiön nurkausta sohvineen sekä alati ilahduttavaa puuhellaa.
Tänä vuonna tehtyjä jouluasetelmia ja pohdin joulunmerkitystä itselleni.
Olen joulunajan tunnelmoija ihmisiä. Joulun aikanai alkaa jo nuorimman pojan syntymäpäiviltä marraskuun alusta. Pikkuhiljaa aloitan fiilistellä ja keksiä juttuja jotka liittyvät jouluun. Osan toteutan ja osan viehättävyys on se fiilistely.
Loppupelissä on hyvin vähän niitä must-juttuja.
Pitkän kesäloman jälkeen tärkein lomani on joululoma.Yleensä olen pari viikkoa ollut lomalla.
Tänä vuonna päätin jakaa lomiani myös keväälle, hmmmm...puutarhaihminenkin on minusta kuoriutunut ;)
Mistä tuntee joulun? Mistä tuntee omanlaisensa joulun? Ilman stressiä tai pakotteita?
Mistä minun jouluntunnelma syntyy... Niiden ajatusten ympärillä voisi hetken viivähtää.
Tottahan on, että elämässä on niitä juttuja jotka vaan on tehtävä. Mutta syökö ne velvoitteet koko jouluntunnelman? Vai voisiko asennoitua toisin?
Miunulla niitä ei ole pakkoja tai velvotteita. Sukulaisten tapaamisia on niin harvoin, että ikävä heidän luo on alati seuranani. Taas mielessäni päätän ,että ahkerammin vierailen kotiseudulla, Mutta tiedättehän arjen ja sen tuoman väsymyksen?
Meillä on perinteisesti suvun kanssa vietetty kotiseudullani joulupäivä tai tapaninpäivä. Yleensä päivän valikoituminen riippuen ihmisten työvuoroista. Tänä vuonna se on joulupäivä.
Entäs sitten se joulun laittaminen...Oletko ihna puhki aattona, kun olet kehnyt kaikki laatikot, paistanut kinkun,leiponut pari yötä...
Kyllä niinkin saa tehdä,jos siitä oma joulu syntyy. Sinä päätät teetkö vai ostatko valmiina.
Meidän joulupöydästä on vuosien varrella pudoteltu ruokia ja leivonnaisia syötäväksi jo ennen joulua. Joulutorttuja harvoin enää leivotaan jouluksi. Niistä nautitaan paljon enemmän ennen joulua.
Minun "sielu ei siedä" sitä monien ruokien päällekkäisyyttä omassa pöydässä. Etenkin kun ei vatsaansa enempää jaksa syödä.
Pojat ei niin ole jouluruuan perään ja Aviomiehen kanssa valitaan joulunherkkuja mitä varmasti syödään.
Meidän joulupöydässä on:
Kalaa, paljon kalaa.
Kinkku on kunkku ja puikulaperunat ihana lisuke.
Porkkana -ja lanttulaatikkoa niiden kylkeen.
Salaattia ja erilaisia juustoja.
Ruisleipää sekä karjalanpiirakoita.
Jälkiruokana suklaa-tai luumurahkaa.
Paljon suklaata.
Suvun kanssa joulupöytä on perinteisempi karjalanpaistineen ja kaikkinen savolaisineen lisukkeineen.
Jälkiruuaksi yleensä leivotaan jotain uutta kakkua.
Tehdään oman näköisiä jouluja ja jouluntunnelmia.
Nautitaan seurasta tai hiljaisuudesta.
Tehdään omia perinteitä, nautitaan joistakin vanhoista ja luodaan uutta.
Tärkeintä on, olla sinut asian kanssa.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.