Pian joulu on täällä

  Pian se on täällä, Joulu.
 

Kultanauhat loistaa joulukuusessa. Vanhat ja uudet joulupallot sulassa sovussa.
Uusi punainen pellavaliina silitettynä ruokapöydälle odottamaan huomista kattausta. 

Kauneimmat lautaset ja punaisimmat Pentikin lasit ja hopeiset aterimet kaivettu vitriinistä odottamaan jouluateriaa.
Vihreät kuulat lasikuvun alla.

 Joulun värit ja tunnelmat. Tuoksut ja muistot.

 Takapihan kuusikosta oksia hakiessani päädyin mielessäni lapsuuden jouluun mummolaan.

 Mikä lie muiston toi kehooni. Oliko se kuusen oksien hiljainen havina, takapihan pimeys vai lumi kengän alla. Sopivasti pilvetkin väistyivät kauniin tähtitaivaan edestä.
 

Oi hetken olin se pieni tyttö joka froteinen kylpytakki päällä juoksi ulkosaunasta pakkasella paljan jaloin mummolan tupaan. 

Pimeys ympärillä ja pihan polkua pitkin tähtiä ihaillen. 

Hitusen se oli jännittävää siellä pimeässä ja kylmä lumi nipisteli jalkapohjissa. Olihan ne kengätkin,mutta märkään jalkaan niitä en halunnut laittaa. Ei ollut katuvaloja,valkoinen narskuva lumi ja pakkasyön kirpeys tähtivöineen. 

 
Hetkeksi mieleeni täytti pakahduttava ikävä kotiseudulle ja tuonne mummolaan, 
menneisyyteen.
 
Joulu on asettunut taloon Villa Kumpulaan. 
Työt on tehty, siivoukset siivottu ja juhlaruuat laitettu.
On aikaa ihailla joulua, nuuhkia sen tuoksuja, kuunnella sen ääniä.
 
Oi ihana joulunaika. 

Mari