Yhä vaan Äiti on leipä, syli on pehmeä peitto

...Yhä vaan Äiti on leipä,  syli on pehmeä peitto.


 Istun takaterasin rappusilla muumimuki kädessäni. Kahvinkeitin oli huomaavaisesti ladattuna valmiiksi. Herään aikaisin aina, paljon ennen muita.
 Pihan viereisen mentsän takaa nousee aurinko, luoden pihaan ujoja säteitään, kalpeaa aamunakajoa. On äitienpäivän aamu.

Ajatuksia äitiydestäni pohdin mielessäni.
Minun äitiys tulee jostain syvältä sisältäni. Se on siellä aina ollut ja nämä poikani saivat sen ehdoitta käyttöönsä.
 Olen kovin kiitollinen siitä, että sain lapsia. Äidiksi tuleminen ei ole tässä maailmassa itsestäänselvyys.
Kiitollisena siitä, että sain sen rakkauden osakseni.
 Myös niinä päivinä, kun poikieni kanssa väännetään asiaa, jos toistakin. Tai poikani kipuilevat elämän asettaminen kompastuskiven kanssa. Äitiys on ajoittain viiltävän kipeää.

 Äitiyteni on siis ollut poikalasten kanssa maailmaa tutkivaa. Muistan luonnosta löydetyt, ötökät ja muut mönkiäiset.
 Kaikki ne actionfiguurileikit, Pokemonit,Digimonit ja Beybladit ja niiden areenat. Kaikki örkit ja hahmot piti osata ulkoa. Tietää niiden ominaisuudet ja heikkoudet. Tietenkin, mitenkenkäs muuten niillä olisit voinut leikkiä, aidosti.
Osaan vieläkin monia Fröbelin Palikoiden rallatuksia tai Titi-nallen lauluja.

 Meillä on urheiltu ja pelattu. leikitty ja tuunattu pojille juttuja. Ihailen Avioimieheni heittäytymistä lasten juttuihin täysillä mukaan. Käsistään kätevänä hän on heti pystynyt rakentamaan pojille leikkeihin vaativat puitteet ja jutut. Aina on ollut aikaa. Paneutua lasten maailmaan.

Olen joutunut jakamaan äitiyttäni mieheni isyyden kanssa. Molemmat ovat hoitaneet poikia yhtäpaljon ja mieheni on myös käyttänyt poikien kanssa kotona oloon osa-aikalisiä sun muita mahdollisuuksia. Vanhemmuus on ollut aina jaettua.
 

Tässä portailla istuessani mieleni täyttää kiitollisuus. Kiitollisuus äitiydestä ja sen tuomista tunteista, tunnemylläköistä ja tavallisista arjenasioista.

Tällä hetkellä äitiys on nuorten miesten rinnalla kulkemista. Teinin rajoittamista, rahoittamista sekä tukemista eteenpäin elämän poluilla.

Äitiys on luopumisen haikeutta, mutta myös kutkuttavaa uteliaisuutta mihin poikieni elämänpolut johtavatkaan.
Mutta vielä hetken perhe on tässä, yhdessä.

Kiitän omaa äitiäni äitiydenmallista. Äitini on ollut aina läsnä elämässäni ja osallistunut arkeeni. Vaikkakin matkan päästä.
Opettanut asioita ja antanut tehdä ne omat valinnat elämässäni, myös ne huonot.
Eilen ajattelin, että on onni kun saa äidiltä kysyä vielä miten tehdään virkkuuseen ne nypykät reunoihin. Opetatko uudelleen?

 Kuvat ovat tämän aamuna otettu meidän takakuistinrappusilla istuessa. Toukokuun aamunkajossa. Valot ja varjot leikkivät takaoven pinnalla. Jasmiinipuun oksat piirtyivät kauniista oven pintaan.

Hyvää Äitienpäivää!

Mother´s day <3

Mari