Launtaiaamu alkoi varhaisella aamupalalla kuten muutkin aamuni.
Voisin runollisesti sanoa janoavani aamunkajon kauneutta, mutta totuus oli toinen. Heräsin kuten kehoni on tottunut aamulla heräämään ja yskä ei antanut jatkaa unia.
Onneksi on muitakin aamukukkujia ystäväpiirissä. Viesti " hereillä?"
sai leppoisan aamun sohvannurkassa sähköistymään ja pian oli kamerakävely Saimaan rannalla sovittuna.
Aamu oli kylmä pakkasyön jäljiltä. Onneksi aurinkokin heräsi ja saapui pian lämmittämään meitä kohmeisia.
Saimaalla huusi joutsenpariskunta nousuhuutojaan ja jatkoivat matkaansa kovaäänisen nousukiitonsa jälkeen.
Tovi on vierähtänyt aiemmasta kameran ulkoiluttamisesta ja hetken hämmentyneinä katselimme sen säätöjä. Molemmille tuli mieleen kamerakurssin uudelleen käynti. Mutta yhdessä siitäkin selvittiin ja F-luvut sekä ISOtkin löytyivät.
Saimaanrannalla oli mökki ja rantasauna mitä upeimmalla paikalla. Saunan ovestakin oli vaan kaksi askelmaa järveen. Harmi, ettei omistaja ollut huolehtinut pienistä aarteistaan sen paremmin.
Aamuinen aurinonvalo on vuoden kauneinta. Rakastan kevään ja alkukesän valoa. Siinä on jotain niin herkkää.
Kotiin tultuani rakensin brunssin miehelle ja minulle. Ruisleipää, kinkulla ja juustolla, tomaattia, kurkkua. Höysteenä tuoreella tillillä ja kevätsipulilla. Miehelle laitoin nakkicroisantin höysteillä.
Kamerakävelyltä poimin metsästä mukaani vihreitä mustikanvarpuja. Toivon niihin pian lehtiä ja kukkiakin. Hieman vihreyttä tuomaan. Etsin niille vanhan vihreän Pentikin maljakon.
Häälahjaksi saamani Pentikin turkoosit aamiaisetit, ovat päässeet myös värien vuoksi käyttööni.
Sekä vihreät verna-juomalasit.
Leppoisaa lauantaita.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.