Ilta saimaalla

 

Ilta saimaalla kahdestaan.
Ihmetellään ajankulumista. Viimeksi ollaan oltu saimaalla yhdessä poikien ollessa hyvin pieniä.
Vene meillä on ollut koko ajan, mutta tuolla kuurin takana.
Tänä kesänä Aviomies kaivoi sen esille, pesi ja huolti ajatuksena myydä pois. Mutta innostuikin uudelleen ja osti "uuden perämoottorin" siihen.

Molempien elämään Saimaa tai vesillä liikkuminen on liittynyt koko elämän ajan. Tai lapsuudenhan Aviomies on viettänyt Pohjanmaan lakeuksilla. Mutta sittemmin tänne muuttaessa veneily vei suuren osan vapaa-ajasta.
Itse olen aina asunut Saimaan läheisyydessä ja joutunut liikkumaan pienestä pitäin vesillä. Isäni ja isoisäni ovat kalastaneet osana elinkeinojaan.

Äidinisän kanssa varhaisia muistoja verkoilla käynnistä. Elämänkoulua oli sekin ;)

Uusi elämänvaihe ilman poiken kanssa puuhastelua tuo tullessaan kahdestaan olon mahdollisuutta, uutta romantiikkaa kenties. Toisemme löytämistä uudelleen. Olen hyvilläni  kuinka luontevaa se sittenkin onkaan ollut.
Joskus ajattelin miten meidän kanden suhteen käy, kun lapset kasvaa. Onko enää yhteisiä ajatuksia jaettavaksi, yhteisiä asioita tehtäväksi.
Ehkä sittenkin olemme enemmän samanlaisia kuin ollaan luultukkaan.
Yhdessä on hyvä olla ja ollaan tehty asioita enemmän yhdessä kuin vuosiin. Ihana kesä yhdessä ja lohdullinenkin siinä haikeudessa, että pojat pian lähtevät maailmalle.

Olen niin vahvasti mieltänyt elämäni tehtäväksi äitiyden ja pohtinut sen muuttumista poikien kasvaessa.
Kaikki onkin sujunut luentevasti, ei tietenkään ilman omaa haikeaa kipuiluani. Paljon olen pohtinut ja asioita vääntänyt mielessäni sekä jakanut muiden kanssa kenellä on sama elämäntilanne.
Kuitenkin vahva usko siihen, että elämä kantaa ja itsellä on aina mahdollisuus vaikuttaa sen kulkuun.

Tänään mennään ystävien kanssa syömään ja kuuntelemaan Anna Abreuta, Happoradiota(ihanaa) ja Maija Vilkumaata.

Mari

P.s Kanttarellejä ei sitten näkynyt kohteessa :)