tiistai 18. elokuuta 2015

syvällisempää...










Kuvat ovat sunnuntaiselta kamerakerhon valokuvauskävelyltä.

Mielessäni olen pohtinut lähipäivinä meidän ihmisten erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä. Minkälaisia asioita arvottaa hyväksi, mihin tyytyy vai pitääkö kaikkien asioiden olla" todella upeasti"?
Riittääkö, että elämässä  ollaan plussan puolella, vaikka jotakin uupuu?

Miten paljon meitä määrittää työ ja sen tekeminen tai onko hyvää elämää ilman sitä? Voiko mielekäs tekeminen, hyvä terveys ja muut kompensoida työn puutetta, vai onko ihminen joka ei ole saanut työtä halustaan huolimatta, Luuseri...ainakin omasta mielestä? Yhteiskunnan mielestä?
 Entäs, jos itse määrität sen niin, voiko olla mielekästä elämää ilman työssäkävijän statusta?

Asioiden kokeminen on aina subjektiivinen kokemus. Toinen ei voi tulla määrittämään  hyvää elämää puolestasi.
Entäs, jos jos jää jumiin surkeuden kokemukseen. Määrität kerta toisensa jälkeen itsesi yhteiskunnan ulkopuolelle kuulumattomaksi, kun et ole saanut esimerkiksi töitä, ammattia tai varallisuutta.

Itselläni on ollut aina töitä, mielekkäitä töitä ja töitä johon olen opiskellut ja saanut paljon haluaamaani lisäkoulutustakin. Olenko siis onnellisempi kuin joku muu? Saanko olla siitä onnellinen.

 Miten minä määrittäisin itseni ilman työtä? Osaisinko olla onnellinen ja tyytyväinen muista elämäni asioista. Nyt voisin vastat, että kyllä. Mutta totuus voi olla toisenlainen.

Toki oman elämän onnellisuuteni koostuu hyvin monesta osatekijästä sekä tunteesta, että pystyn vaikuttamaan itse elämääni. Sitä ajatusta ja punaista lankaa elämästäni en halua päästää kädestäni.
Eikä minulla ole läheskään kaikkea haluamaani. Mutta on oivallus vaikuttamisen mahdollisuudesta omaan elämääni.

Joudun pyörittämään elämän peruskysymyksiä päässäni, jotta ymmärtäisin ihmisten kokemuksia paremmin. Pelkästään omasta suunnasta katsominen, kun  tekee kovin suppean kuvan elämästä.

Punainen lanka elämälleen pitää itse löytää. Aina se ei tuo työtä, rahaa tai muuta haluamaansa.Mutta elämä voi olla  siedettävämpää elää sovussa itsensä kanssa. Myötätuntoa itseään ja muita kohtaan, monessakin asiassa.

 Joskus on hyvä luopua itsekkyydestä ja antaa jotain muille. Nyky-yhteiskunta kuitenkin aika paljon vaatii olemaan itsekäskin. Otat omaa aikaa, teet sitä ja teet tätä...

Eilisen illana kohokohtia oli keskustelu vanhemman poikani kanssa. Työt ovat loppumassa ja pienen palkan lisäksi on voinut kerätä ja toimittaa työssä löytämänsä tyhjiä pulloja kauppaan. Viimeisten työpäivien löytämät tyhjät pullot hän oli jättänyt työkaverille löydettäväksi. Tätä ihmetellessäni hän kommentoi. "Äiti hän tarvitsee ne minua enemmän. Samalla pienellä palkalla kuin minullakin on, työkaveri elättää perheensä yksin ja maksaa kaiken."
Sydämeni meinasi läkähtyä onnellisuudesta tämän nuoren miehen oivalluksen edessä.
Kumpa meistä jokainen pystyisi jättämään vähän muillekkin.

Mari








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi ja pikku viesti olisi mukavaa.